Pleasantville
- onnellisten kaupunki (1998, ohj. Gary Ross) kertoo sisaruksista Davidista
(Tobey Maguire) ja Jenniferistä (Reese Witherspoon), jotka päätyvät erikoisen
tapahtumasarjan kautta 50-luvun mustavalkoiseen televisiosarjaan –
Pleasantvilleen. Sarja kertoo kuvitteellisesta pikkukaupungista jossa kaikki on
täydellistä, jossa elämä on kaikin puolin miellyttävää ja rutiininomaista.
Sarjaan mieltynyt hiljainen ja introvertti David onkin kaupungissa kuin kotonaan,
mutta kapinallisempi ja pinnallisempi Jennifer ei sopeudukaan täydelliseen
miljööseen yhtä vaivattomasti. Sisarusten saapumisen jälkeen kaupungissa alkaa
tapahtua muutoksia, joihin kukaan kaupungin asukkaista ei ole varautunut.
Tarinan
alussa Pleasantville on mustavalkoinen, mutta vähitellen kaupunki alkaa
värjääntyä. Ensin ruusu muuttuu punaiseksi, lopulta kokonaiset ihmiset
muuttuvat mustavalkoisista värillisiksi. Muutoksen aiheuttavat Davidin ja
Jenniferin saapumisesta johtuvat tahalliset ja tahattomat teot ja niistä
johtuvat tunteet, joita kaupungin asukkaat eivät aikaisemmin ole kokeneet.
Rutiineihin ja ennalta-arvattavuuteen tottuneille asukkaille muutos on
kauhistuttava. Värit ja niiden myötä tunteet edustavat mustavalkoisuuteen
tottuneille ihmisille kaaosta ja arvaamattomuutta, ja vastakkainasettelu
kulminoituukin värillisiksi muuttuneiden ihmisten syrjintään ja
väkivaltaisuuksiin. Lopulta koko kaupunki muuttuu värilliseksi ja silloin
viimeistenkin muutosten vastustajien on otettava vastaan muutos, ja sen mukana
elämän ennalta-arvaamattomuus.
Elokuvassa
käsitellään hyvin suoralla tavalla suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden
hyväksymistä. Mustavalkoisten ja värillisten ihmisten suhde on selkeä viittaus
rasismiin ja syrjintään. Kaupungissa annetaan määräyksiä, jotka rajoittavat
värillisten asukkaiden liikkumista ja elämää, samoin muutokseen eli tunteisiin
johtavat asiat kielletään. Nämä toimet ovat varsin suoria vertauskuvia
esimerkiksi Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa ja puolivälissä vallinneisiin asenteisiin.
Koko kaupungin värjäytyminen tarinan lopussa sen sijaan heijastelee asenteiden
ja ennakkoluulojen murtumista, sekä erilaisuuden hyväksymistä – vaikka muutos
ei välttämättä ole kaikille helppo, sen on kuitenkin tapahduttava, jotta
kaikilla ihmisillä on yhtäläiset edellytykset elää tasavertaisina.
Ihmisoikeuksien
lisäksi elokuvassa on erittäin vahvasti läsnä muutoksen hyväksyminen ja se,
että muutosta ei voi välttää loputtomiin. Mustavalkoisen muuttuminen
värilliseksi on elokuvan ilmeisin muutos, mutta ei suinkaan ainoa. Idyllinen,
naiivisti 50-luvun ihanteita noudattava kaupunki muuttuu vähitellen
modernimmaksi. Tätä on kuvattu elokuvassa esimerkiksi musiikin ja taiteen
muutoksella, ensin pop vaihtuu rokkiin ja lopulta pikaruokaravintolan ikkunaan ilmestyy
rohkea muotokuva alastomasta naisesta. Mustavalkoiset kaupunkilaiset eivät
kuitenkaan ota näitäkään avosylin vastaan, vaan musiikin soittaminen kielletään
ja ikkunamaalaus rikotaan. Mutta lopulta, kun kaupunki on muuttunut kokonaan
värilliseksi, konservatiivisimmatkin asukkaat huomaavat, että muutoksen mukana
tulee myös paljon hyvää. Uudet tavat ja arvot syrjäyttävät vanhat ja
ennalta-arvaamattomuus ei olekaan enää vain huono asia. Tämän saa kokea
erityisesti pieneen kaupunkiin mieltynyt Jennifer, joka kirjoista ja
opiskelusta kiinnostuttuaan päättääkin jäädä Pleasantvilleen Davidin palatessa
takaisin kotiin.
Elokuva
toteutustapa on hyvin kirjaimellinen, mutta toisaalta viehättävä.
Mustavalkoisen, idyllisen kaupungin hidas muuttuminen värilliseksi on tehokas
keino kuvata elokuvan teemoja. Yksinkertainen tehokeino antaa mahdollisuuden
käsitellä ajoittain vaikeitakin aiheita syvällisemmin ja katsoja saa
mahdollisuuden tulkita elokuvan tapahtumia omalla tavallaan. Elokuvan miljöö on
onnistunut, samoin kuin elokuvan kerrontaa ja tapahtumia tukeva musiikki. Tarina
pysyy koossa alusta loppuun ja elokuva antaa katsojalle positiivisen kuvan niin
muutoksesta kuin sen mukana tapahtuvasta kehityksestäkin.
Elokuvan
kantava teema on muutos ja sen hyväksyminen, ja toisaalta myös muutoksen
välttämättömyys. Konkreettiset muutokset elokuvan hahmojen asuinympäristöissä
sekä muutokset ihmisissä itsessään antoivat edellytykset kehitykselle, jonka
myötä jokainen elokuvan hahmo oppi jotain uutta sekä itsestään että muista. Uudet
arvot ja tavat valtasivat alaa ja samalla hahmot ymmärsivät, että vanha tapa
elää ei välttämättä olekaan paras mahdollinen. Vanhoihin kaavoihin kangistuneet
ihmiset saivat vihdoin mahdollisuuden toteuttaa itseään ja elää omannäköistään
elämää. Tämä kehitys ei olisi ollut mahdollinen ilman Davidin ja Jenniferin
tahallisesti tai tahattomasti aiheuttamia pieniä muutoksia, jotka lopulta
johtivat kokonaisen elämäntavan muuttumiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti