sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

#14 Sananen Pojasta

Poika (2002, ohj. Chris & Paul Weitz) on leppoisa komedia, jonka päähenkilöinä pyörivät tyhjäntoimittaja Will sekä koulukiusattu Marcus. Heidän tiensä kohtaavat, kun muutaman mutkan kautta Will päätyy Marcuksen äidin ystävän kanssa treffeille, joiden jälkeen Will ja tämä äidin ystävä saattaa Marcuksen kotiinsa. Sieltä he löytävät pojan yh-äidin, Fionan, sohvalta lähes kuolleena lääkeyliannostuksen jäljiltä. Äidin itsemurhayritys herättää Marcuksen heidän yksinäisyyteensä, ja hän päättää hankkia heidän ympärille luotettavia ihmisiä tueksi ja turvaksi.

Elokuvan alussa keski-ikäinen Will on hyvin itsekeskeinen, työtön mies, jolla ei ole kunnollisia ihmissuhteita tai oikein mitään muutakaan sosiaalista elämää. Hän uskottelee itsellensä nauttivansa yksinäisyydestä ja sen suomista vapauksista, eikä suostu huomaamaan ystävien tai muiden läheisten ihmisten todellista tarvetta. Elokuvan teemaksi onkin valittu se fakta, ettei kukaan todellisuudessa pärjää yksin, vaan jokainen tarvitsee jonkun rinnalleen. Teemaa tuodaan varsin vahvasti esille pienillä yksityiskohdilla; yhtenä näistä esimerkiksi Bon Jovin lyriikkaa Santa Fe-kappaleesta, josta on poimittu lausahdus "no man is an island".

Jotta päähenkilöt saataisiin mukavasti sidottua yhteen, on myös Marcus hyvin yksinäinen hahmo. Hänellä ei ole ystäviä vaan päinvastoin, koulussa ja koulun ulkopuolella häntä kiusataan rajuin ottein. Kotonakaan nuori poika ei voi olla täysin oma itsensä, vaan hänen äitinsä kieltää omien mielipiteiden esiintuomisen ja saa Marcuksen tuntemaan olevansa velvollinen miellyttämään äitiään parhaansa mukaan. Ensikohtaamisen jälkeen Marcus ryhtyy vierailemaan Willin luona koulupäivien jälkeen, ja hiljalleen he tutustuvat toisiinsa, vaikka Will ei mainittavan innokas olekaan uudesta ystävästään. Kuin huomaamatta hahmojen välille syntyy symbioosimainen suhde: molemmat saavat kipeästi tarvitsemaansa seuraa, tukea ja ystävän. Ovelalla Marcuksella on myös taka-ajatuksena saada Will ja Fiona yhteen, ja tätä yritystä hän avittaa kutsumalla Williä mukaan perheen tapahtumiin, lounaalle ja muuhun ajanviettoon Willin vastusteluista huolimatta.

Yksinäisyys tuodaan elokuvassa monin tavoin esille, se ei rajoitu pelkästään Willin ja Marcuksen elämiin. Will hakee helppoa seuraa yksinhuoltajaäideistä, Marcus ei suinkaan ole koulun ainut yksin jäänyt lapsi ja surkea Fionakin on kovasti vailla ihmissuhteita. Elokuvan puolen välin tienoilla Will tutustuu uuteen naiseen, Racheliin, ja hän haluaa Marcuksen esittävän poikaansa päästäkseen paremmin mukaan yksinhuoltajaäidin elämään. Huijaus kuitenkin paljastuu pian, jonka seurauksena Will purkaa surunsa hiukan huonosti kanavoiden Marcukseen ja menettää pian myös hänet. Jäädessään uudelleen täysin yksin ymmärtää Will olevansa varsin surkea yksilö, heräten todella siihen toteamukseen, ettei ole tehnyt tai saavuttanut elämässään oikeastaan yhtään mitään.

Tämän heräämisen jälkeen Will päättää tehdä täyskäännöksen ja auttaa myös Marcusta parhaansa mukaan. Myös muut Willin ympärillä aiemmin olleet henkilöt huomaavat tämän uudistumisen, muuttumisen halun ja ystävän vuoksi uhrautumisen, joka saa monet mielipiteet muuttumaan ja vanhat tuttavat palaamaan ystävinä Willin rinnalle. Varsinainen happy ending: ypöyksinäisestä, katkerasta ja sulkeutuneesta miehestä kuoriutuukin läheisistään huolehtiva ja rakastettava ystävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti